Lähtö on kaikkein vaikeinta

Toivottavasti saan sinut innostumaan matkaan lähdöstä.

Itse teen matkaa välillä silmät suunnattuna fillarin etuhaarukkaan välillä haarukka suunnattuna suuhun. Joskus sorrun myös juomaan viiniä yhden jos toisenkin lasin liikaa.

Ihmiset kysyvät usein "miten sinä uskallat lähteä noille matkoille. Sinuthan ryöstetään, tapetaan tai ainakin liikenteessä yli ajetaan".

liikenne muualla mailmassa ja jopa mailman laidoilla on huomattavasti turvallisempaa fillaristille kuin suomessa. En ole missään muualla mailmassa joutunut liikenteessä väkivallalla uhatuksi kuin Suomessa. Häpeäkseni pitää sanoa että joskus olen sortunut antamaan pienen Muikkarin näille väkivallan sankareille.

Mailmalla on suuria kaupunkeja ja vielä suurempia juhlia joiden aikana liikenne on vaarallista. Esimerkiksi Bangkokista lähtee pohjoiseen vuodenvaihdetta juhlimaan koko kaupunki yhtä aikaa. Vuoden vaihteen ruuhkaista liikenne kestä noin viikon. Tässä rytäkässä kuolee parhaimmillan vuorokaudessa useita satoja ihmisiä. Näitä tilanteita pyöräilijän tulee välttää.

Kaupunkien sisään ja ulosmenot ovat usein ruuhkaisia mutta heti kaupunkien ulkopuolella liikenne rauhoittuu. Itse tykkään ajella pikkuteitä mutta joskus joudun ajelemaan syystä tai toisesta valtaväylien pientareita jotka ovat olleet yleisesti ottaen hyväkuntoisia ja turvallisia.

Ihmiset ovat kaikkialla mailmassa melkolailla samanlaisia. Osa on rosvoja, osa on muuten vaan mielipuolia mutta valta osa ihmisistä on ystävällisiä ja avuliaita. Yhteistä kaikille on kuitenkin se että rahalla saa hyvää palvelua. Toki olen törmännyt myös pyytettömiin auttajiin, yleensä nämä tyypit katoavat yhtänopeasti kuin ilmestyvätkin. Vaikka olen joskus joutunut nenästä vedetyksi ja melko kiperiin tilanteisiin niin silti lähtökohtaisesti luotan muihin ihmisiin. Tilanne silmää pitää tietty olla muuten menee omat ja varastetut.

Jos törmäät kylttiin jossa sinua kielletään jostain niin sitä yleensä kannattaa noudattaa. Ikävä kyllä pyörän saa mahtumaan yllättävän pienistä raoista.

Afrikan pohjoisin kaupunki Cap Blanciin.

Viro paldiskin sukellusvene tukikohta.

Eläimet ovat vaarallisia. Ajellessani afrikassa olivilehdon vierustaa, kuin tyhjästä ilmestyi vierelleni viisi isoa tanskan dogia, onneksi välissämme oli aita. Koirat eivät haukkuneet ne vaan juoksivat aidan vierustaa vierelläni ja murahtelivat. Mieleeni hiipi ajatus siitä että josko aita päättyy tai siinä on koiran mentävä aukko. Yleensä koirat eivät käy kimppuun kun et reagoi niihin millään tavalla. Vaarallisia villikoira laumoja on Kiinassa, pakistanissa, Intian kerala jne.

Kun teen matkaa kaukana kaupunkien valoista pyrin pitämää nestettä ja evästä matkassa reilusti yli tarpeen. Joskus minulle on käynyt kuitenkin niin että olen uupunut hiljaiselle viidakkotielle ilman nestettä, evästä ja vailla makuualustaa. Näissä tilanteissa kannattaa koittaa hakeutua korkeammalle jossa ilma on hieman viileämpää. Siellä myös on vähemmän vaivaa hyttysistä ja muista ötököistä. Ketjuöljyä voi käyttää tulen virittelyssä apuna👍 Siinä joutuessaan sitten voi palautella mieleen erämies oppaiden vinkkejä. Tai jos kenttää on niin voi vaikka kilauttaa kaverille.

Onnella on tietysti osansa mutta hyvä onni näyttää kohtaavan useammin matkaajia joilla on hyvä tai edes jonkinlainen selviytymis suunnitelma.

Pyörämatkailussa keskeistä on lähteminen ja heittäytyminen hetkeen. Erilaiset tilanteet ratkeavat aina tavalla tai toisella.

Samoeng loop pohjois thaimaa